L' Homme qui rit (1869) (Mies, joka nauroi) Kirjailija: Victor Hugo Sivuja: 735 Suomentaja: Kai Kaila Kustantaja: Lehtipaino Oy
Kun aikoinaan etsin tätä Nauruihminen -kirjaa Tampereen pääkirjastosta, se löytyi kortistosta, mutta ei koskaan hyllystä. Kun lopulta kysyin virkailijalta, hän kertoi, että se on ns. "varastoitu kirja", jonka voi lainata tilaamalla, jolloin se noudetaan varastosta. No niinpä tilasin "varastoidun kirjan".
Luettuani kirjan tuli mieleen, että onkohan ko upea teos lajiteltu liian vaaralliseksi "kaiken kansan käsiin".
Lopulta onnistuin löytämään itselleni oman kappaleen antikvariaatista. --
Kirja kertoo aatelisesta englantilaispojasta, jonka lapsenryöstäjät kidnappaavat pikkuvauvana ja kuljettavat Ranskaan. Ilmeisesti lunnaiden vaatimisessa menee jotain pieleen ja ryöstäjät päättävät tehdä pikku pojasta eräänlaisen markkina-friikin eli -pellen.
He leikkaavat pojan posket halki suupielistä korviin, jolloin näyttää siltä kuin poika nauraisi koko ajan. Pojan nimi om Gwynplaine.
Kiertäessään vankkureilla vanhan miehen, sokean tytön ja susikoiran (joka saattaa olla aito susi) kanssa pitkin ranskalaisia markkinoita, Gwynplaine näkee paljon suunnatonta köyhyyttä ja kurjuutta.
Lopulta aikuisena Gwynplaine palaa Englantiin ja kun selviää hänen aatelinen taustansa, hän saa paikan Englannin ylähuoneesta.
Kirjan huippukohdassa Gwynplaine pyytää puheenvuoron Englannin parlamentissa ja ryhtyy puhumaan köyhien hirvittävän huonoista elinoloista, nälän ja kylmyyden ja tautien riivaamana.
Ylähuoneen (ja alahuoneen) jäsenet kuuntelevat ällistyneenä puhetta, jonkamoista ei koskaan ennen ole Englannin parlamentissa lausuttu ääneen.
Sitten eräs heistä osoittaa Nauruihmisen naamaa, jossa suu "hymyilee" korvasta korvaan ja ko parlamentikko huutaa: "Tuo hauska pelle kertoo vitsejä!" Koko porukka ryhtyy nauramaan vedet silmissä ja mitä enemmän he nauravat, sitä surullisemmaksi muuttuu Gwynplainen mieli, joskaan kasvoilleen hän ei mahda mitään.
Kirjan loppukohtauksessa Gwynplaine hyppää kanavaan. --
Victor Hugo onnistui jo 1800-luvulla kirjoittamaan ja paljastamaan vallan ja ahneuden kätkemiä totuuksia, jotka on tänäkin päivänä ajankohtaisia.
Laskisin Hugon teokset ihan Kaikkien Aikojen maailmankirjallisuuden kärkikastiin.
