Kyllähän jo 50-luvulla amerikkalaisilla elokuvatähdillä oli ollut omat "agenttinsa" eli mainosmiehensä eli lobbarinsa, jotka jakoivat haastatatteluja ja lavastettuja fanikuvia asiakkaidensa nimissä, mutta 60-luvulla syntyi uudenlainen "ammattikunta" englantilaisista "musiikkitoimittajista", jotka väsäsivät juttuja lehdille muka artistien nimissä tai muuten mukamas perehtyneinä jos jonkinlaisiin skandaalinomaisiin tapahtumiin, jotka lähes aina olivat tuulesta temmattuja älämölö-tarinoita.
Mielenkiintoinen ilmiö oli sekin, kun kyseiset Vernon Douglasit kohotettiin silloin tällöin suuremmiksi tähdiksi, kuin varsinaisen musiikin tekijät konsanaan.
Kyseisessä paskassa oli oiva ja mehevä maaperä ponnistaa myös pienen Suomen Isto Lysmillä, Markku Veijalaisilla ja Jyrki "Jyräys" Hämäläisillä...
