Tampereen Hairin Rappio Kirjoittanut: Hellevi Jussila
Vuonna 1970 Suosikissa alkoi oleen yhä vähemmän juttuja ulkomaisista pop-tähdistä ja siis oikeasta globaalista rock-pop-musiikista. Nekin vähät jutut mitä oli keskittyivät enemmänkin kaikkeen muuhun kuin artistien tekemään ja soittamaan musiikkiin.
Eräs kaikkein surullisen kuuluisimmista toimittajista oli Suosikin Hellevi Jussila.
Niin kauan kuin Suomessa ei tehty Hairia muualla kuin Tampereella, Tampereen Hairista oli välillä melko kelvollisiakin juttuja, kuten myös Matthews-yhtyeestä. Mutta kun Helsingissä ryhdyttiin vääntämään rautalangasta samaa paskaa på svenska sekä suomeksi, niin Hellevin ilmeisesti käskettiin kirjoittaa Tampereen Hair pois kilpailemasta ylibuukatuilta markkinoilta.
Niinpä Hellevi-parka väänsi melkoisen lapsellisen kansakoulun neljännen luokan ainekirjoitustasoa hipovan jutun kuinka Tampereen Hairilaiset ylpeinä ja koppavina ryyppävät nokka pystyssä perustamassaan Aquarius -räkälässä. Jutun neronleimaus on se, että kaikki kestää aikansa eikä Tampereen Hair mene enää kaupaksi, kun se on pyörinyt jo niin kauan.
Mikä teatteriesitys menee ja on mennyt ikuisesti kaupaksi? Noo äkkiä ei tuu muuta mieleen kuin itsenäisyyspäivänä esitettävä Tuntematon Sotilas.
Mutta kieltämättä yksinkertaisen ovela juoni lyödä lyttyyn esitys, joka ilmiselvästi alkoi olla tiensä päässä.
Joissain Suosikeissa lyödään lisää vettä myllyyn haastattelemalla pieniä, paskat housussa nenää kaivavia hesan finninaamoja, jotka tietävät kertoa, ettei siellä Landella eli Tampereella tajuta oikeeta Hippieiden Rauhaa-ja-Rakkautta meininkiä. No itse asiassa 1970-Suomessa ei ollut ainuttakaan "aitoa" hippikommuunia, jossa päivät olisivat soljuneet rakastellen ja hamppupeltoa lannoittamalla. Täällä jo ilmasto rajoittaa ympärivuotista nakupellenä juoksentelua melkoisesti.
Ne jotkut Hesan huumekommuunien asukkaat, jotka lähinnä vois luokitella olevan jonkinlaisia pultsari-hippejä, eivät kylläkään kyenneet niin kurinalaiseen toimintaan kuin Hair-teatteriesitykseen, jossa täytyisi muistaa sanoa tiettyjä asioita eli repliikkejä tiettyyn aikaan ja laulaa lurauttaa parit biisitkin.
Noo Sum Summarum koko artikkeli on siis lapsellisen onneton ja antoi esimakua viiden vuoden päästä tulevasta toisesta Tampere-Kateudesta eli Manse-Rockista.
Mutta Arkiston vaatimaton ylipääjohtaja, joka vieraili useinkin Näsilinnankadulla Aquarius-klubilla 1970 muistelee klubia tyystin eri kantilta. Se oli 1.1.1969 vapautuneen kaljan myynnin tuottama keskikalja-räkälä - yksi monien joukossa. Se oli erittäin hienoa aikaa ja kesti ikävä kyllä melko lyhyen aikaa.
Tampereella oli Aquariuksen lisäksi ainakin Groovy-klubi, Pikku-kalle ja Kippari. Niitä kaikki poliisi ratsasi melko tiheästi ja kaikista löytyi ilmeisestu alaikäisiä väärillä papereilla sekä omia povitaskupulloja, joten yksitellen nämä kaljaräkälät kaatuivat melko lyhytikäisinä saappaat jalassa.
Myöhemmin niiden jalanjälkiä seurasi vielä I-klubi ja vielä myöhemmin Gorilla.
Kaikissa niissä oli hämärää ja yleensä helkutin hyvää musaa soi ällistyttävän lujaa...
Kuvissa näkyy Hairilaisiakin: Tiskin takana Jojo ja pöydissä ainakin Rale, Dry Martin ja Make (Matthewsin basisti).
