Mauri - Herra Moog Konttisen Ihmeelliset Seikkailut
Kari Larmilan kirjoittama ja Moogin tarkastama juttu oli lähes kaiken kattava (vuoteen 1993 mennessä...)
Tosin myös Ystäväni Kari lankesi samaan - ah niin helposti toimittajan tielle sattuvaan - kuoppaan eli tiesi tekijää "paremmin" mitkä levyt on parhaita ja mitkä ei sitten enää ookaan yhtä hyviä. Vanhana Punkkiin ja Skahan jumalisoituneena ja hurahtaneena Karillekin oli mieluisinta Kontra-kuultavaa eka LP Ei Kontrollia ja Toinen Puoli oli jo askel huonompaan suuntaan ja Mieto Levy oli jotenkin sitten mukamas melkoisen epäonnistunut.
Nooo olisko siis pitänyt mieluummin tehdä Ei Kontrollia -LP osa II ja osa III eli samaa paskaa jauhaa uudestaan ja uudestaan - niinhän monesti toimittajat toivovat ja odottavat. Halutaan, että bändi pysyisi aina vaan kulta-aikojensa tunnelmissa - vaan mikäs ja kukas on koskaan pysynyt? Vastaankin itse: Ei kukaan eikä mikään.
Vaikka Moog lukikin läpi jutun ja "hyväksyi" sen lähes sellaisenaan, ei se tarkoittanut sitä, että kaikki olisi tismalleen juuri niinkuin pitikin, vaan jutun hyväksyminen oli Tuntemattoman Koskelan mukaan "se pienimmän riesan tie".
Näin jälkikäteen tarkasteltuna näkee omissa käpälän jäljissään menoa ja muutosta johonkin suuntaan - ei välttämättä eteen- ja/tai ylöspäin, vaan muutosta etsien ja ehkä vielä mieluummin sellaisilta alueilta, jotka ei taatusti miellytä entisiäkään diggareita ja aina parempi, jos ne ei miellytä ketään.
Ne artistit, jotka "haluu viihdyttää" on eri porukkaa, kuin hullut ja arvaamattomat rokkarit. Olkoot sitten vaikkapa hintana se, ettei radiossa paljon soi eikä TV:ssä koskaan. On hienoa kun on pohjalla ja perustana niin arveluttava maine sanoittajana, että joku tyhmempi radiotoimittaja ei välttämättä uskalla soittaa ko biisejä, kun ei välttämättä tiedä kuinka pahoja piilomerkityksiä ne sisältää...
