Vuonna 1990 keväällä nöyrä ja vaatimaton Moogin Arkiston Taivaiden Poika ja Maailman Valo eli Kaikkien Aikojen Suuriruhtinas sai valmiiksi kääntämänsä kirjan Clockwork Orange eli Kellopeli Appelsiini. Käännös oli vielä viimeistely- eli oikolukuvaiheessa, kun Tampereen Työväen Teatterista tiedusteltiin, että olisiko Moog valmis kääntämään myös Clockwork Orangesta tehdyn näytelmän käsikirjoituksen. Noo Moog oli pari vuotta höylännyt yötäpäivää (enimmäkseen öisin) erittäin hankalaa kirjakäännöstä, jossa englannin lisäksi oli roppakaupalla Burgessin itsensä hahmottelemaa Nadsat-slangia. Nooo hän oli silti valmis ryhtymään souviin ajatellen, että valmis kirjakäännös voisi hyvinkin pitkälle toimia teatterikässärin pohjana ja apuna, varsinkin koska se oli naputeltu tietokoneelle (wp:llä eli World Perfectillä).
Mutta kuinka ollakaan TTT:n lisäksi mukaan tulikin myös hesalainen Pieni-Suomi-teatteri, joka ei sallinnut, että käännös-mitä-lie-opintoja suorittamaton henkilö kääntäisi yhtään mitään.
Suomessa tai ainakin Hesassa elettiin silloinkin siis Pohjois-Korea-Itä-Saksa akselilla velluvaa kansainvälistävetomaista eli gvobaavia aikaa.
Niinpä teatteriversion käänsi Levyraadissakin kannuksensa ansainnut Juha Siltanen. Eli Moog lähti Kellopelin teatteriversiosta samaan tyyliin kuin pari vuotta aiemmin itse Anthony Burgess oli kyllästynyt Lontoossa teatterikässärin tekoon, lähtenyt keskenkaiken pois ja sanonut, että tehkää mitä tykkäätte kunhan maksatte tekijäpalkkiot.
Mutta kun Kellopeli sitten sai kaksois-ensi-iltansa Suomessa, La Strada -lehti palkkasi Moogin menemään kummankin teatterin näytökseen ja kirjoittamaan arvostelut...
Harvinaisen fiksua toimintaa elokuvakerholaisilta, täytyy myöntää...
