Satakunnan Kansa 1995 12 13 sivu 15

Satakunnan Kansa
13.12.1995

sivu 15

Kun tehdään tämmösiä haastatteluja,
joissa haastattelija ei tiedä uhristaan
yhtään mitään, saa usein ihmetellä
mistä sivulauseesta se haastattelija
oikein sen hölmön ja asiaankuulumattoman
otsikon repäsee.

Tässä tapauksessa kerroin biisien sanoituksista
ja selostin, etten ymmärrä enkä ole samaa
mieltä Tapio Rautavaaran kanssa, kun hän
teki kappaleen "Päivääkään en vaihtaisi pois".

Tottakai kaikilla vähänkin elämää rajummin
kokeneilla on sellaisia päiviä - esim läheisten
ihmisten kuollessa, jotka haluaisi vaihtaa
pois, jos niin voisi tehdä - ja tavallaan
ihmisen pääkoppa toimiikin siten, että
kestämättömän ikävät asiat pyritään painamaan
sellaiseen muistikomeroon, josta ne ei juurikaan
pulpahda pinnalle.

Mutta tässä typerä toimittaja teki
vastakkaiseksi käännetyn otsikon
juuri siitä, mitä minä yritin selittää,
etten halua lauluissani tuoda julki,
puhumattakaan, että haluaisin haastattelun
otsikoksi kliseisen kökkäre-otsikon.

Tämäkin haastattelu oli jälleen yksi niitä,
joista jäi mieleen, ettei pitäisi koskaan
yliarvioida toimittajan älykkyyttä tai
tarkoitusperiä, vaan parempi puhua
haastattelussa pelkkiä monimukaisia valeita
ja yliampuvia satuja Parooni von
Münchausenin malliin.

Tai vielä parempi on jättää moiset "haastattelut"
tekemättä.