Elokuva kertoo Luftwaffen Afrikan huippu-ässästä Hans-Joachim Marseillesista. Aihe onkin mitä mielenkiintoisin ja elokuva muuten menettelee, mutta pienenä miinuksena mainittakoon, ettei vuonna 1957 löytynyt enää kunnollisia Me 109-hävittäjiä, ainakaan lentokunnossa, joten koneet on ostettu tai lainattu Espanjan ilmavoimilta. Espanjalaiskoneissa oli Daimler-Benz -moottorit vaihdettu Spitfireissäkin käytettyihin Merlin -moottoreihin, jotka vaativat erimuotoisen tilan kuin DB -motit. Siksipä ko elokuvan mersuissa on hivenen kummalliset nokkapellit.
Sama ongelma toistui myöhemmin Battle of Britain -elokuvan kuvauksissa.
Hans-Joachim Marseille oli melko radikaali ollakseen saksalainen upseeri toisen maailmansodan aikaan. Hänellä oli mm mustaihoinen palvelija, jota hän ei suinkaan kohdellut mitenkään huonosti.
Marseillen tukka liehui myös ihmeen pitkänä - ehkäpä Saharan karuissa oloissa parturointi yms oli ylellisyyttä, johon ei riittänyt aikaa eikä vähiä vesivarojakaan sopinut tuhlata joutavaan.
Kun Marseille kävi hakemassa "kurkkuristiä" (olisikohan ollut Rautaristin Ritariristi Timanteilla) Hitleriltä, jälkimmäinen pyysi lentäjä-ässää soittamaan joitain pianolla, kuultuaan, että Marseille harrasti pianonsoittoa. "Afrikan Tähti" soitteli aluksi Beethovenia, Wagneria yms soveliasta musiikkia, mutta lämpeni vähitellen soitellessaan ja innostui soittamaan "suurta rakkauttaan" jatsia. Jatsi eli Schräge Musik (vinoutunut musiikki) oli kiellettyä Natsi-Saksassa, koska se oli lähinnä mustaihoisten musiikkia ja heidän oppiensa mukaan ala-arvoista taidetta, kuten myös taidemaalauksen puolella esim surrealismi ja kubismi.
Kun Marseille oli hetken pimputellut jatsia, Hitler katsoi kelloaan, kutsui adjutanttinsa, pahoitteli kiireitään ja poistui hivenen tuohtuneena paikalta.
Marseille kuoli 30.9.1942 saavutettuaan 158 ilmavoittoa. Hän oli hiljattain saanut vanhan kunnon Me 109 F:n sijaan uuden painoksen eli Me 109 G:n. Moottori hajosi kesken lennon ja Marseille hyppäsi laskuvarjolla. Ilmeisesti ohjaamattoman hävittäjän sivuvakaaja iski Marseillea selkään eikä laskuvarjo auennut lainkaan. Marseille kuoli voittamattomana.
Koska Marseille oli hivenen kapinallinen eikä suinkaan mikään natsismin esikuva, niin saksalaiset ovat saaneet tehdä kyseisen elokuvan runsas 10 vuotta sodan päättymisestä - luulisin.
Vuonna 1957 etsittiin edelleen sotarikollisia pitkin Argentiinaa ja Uruqayta ja silloin tällöin näkyi artikkeleita Hitlerin lähipiiriin kuuluneen Martin Bormannin etsinnästä. Bormann oli ilmeisesti kuollut Berliin kaduille jo 1945 keväällä, mutta tunnistettiin Bormanniksi vasta 1973.
