INTIAANIPÄÄLLIKKÖ Ilmestyi Suomessa: 1957 - 1961 26 numeroa, 57-58 joka kolmas kuukausi ja 59- eteenpäin joka toinen kuukausi. Kannet: Kannet monivärikannet. Koko 185x260 eli lähinnä B5. Sisäsivut: 32 kpl nelivärisivuja. Kustantaja: Kustannus Oy Pecos Bill Alkuperä: USA / DELL-kustantamo Indian Chief (numerot 1 1957 - 3 1958) ja DELLin Tonto (numerot 4 1958 - 6 1961).
Vuonna 1950 amerikkalainen DELL –kustantamo alkoi julkaista maailman ensimmäistä etnistä eli intiaanisarjakuvaa nimeltään The Chief. Toinenkin numero ilmestyi 1951 vielä The Chief nimellä, mutta kolmosnumerosta lähtien nimi vaihtui muotoon Indian Chief. Sanon sitä sen takia etniseksi sarjakuvaksi, koska näissä lehdissä ei ole ainoatakaan valkoista miestä tai naista. Kaikki henkilöhahmot sankareista roistoihin ovat intiaaneja. Tosin yhden kestosankarin nimi on White Eagle – Valkoinen Kotka – eli sen verran on valkoista lykätty näihinkin tarinoihin. Suomessa tämä Suomen ensimmäinen täysin etninen sarjakuva alkoi ilmestyä 1957 nimellä Intiaanipäällikkö. Intiaanipäällikköä ilmestyi 1957 – 1958 4 numeroa ja 1959 –1961 6 numeroa eli yhteensä 26 lehteä.
Kahtena ensimmäisenä vuotena Intiaanipäällikkö ilmestyi siis vain neljä kertaa vuodessa ja numerosta 4/1958 eli vain seitsemän Indian Chiefin jälkeen alkulähde vaihtui DELL –kustantamon Tontoksi ja kalpeanaamat ryntäsivät laumoittain myös Intiaanipäällikköön, varsinkin roistojen rooleissa. Tonto on tavallaan täysin päinvastainen tapaus puhtaaseen intiaanisarjakuvaan verrattuna. Tonto on nimittäin Yksinäisen Ratsastajan apulainen ja pukeutuu valkoisen miehen tavoin kokonahkaiseen asuun. Toisaalta seikkaillessaan omassa lehdessään ja siis Suomessa Intiaanipäällikössä, Tonto on aina ilman Lone Rangeria useimmiten käymässä vanhassa kotikylässään. Tonton intiaanikylässä asuvat heimolaiset eivä pukeudu valkoisen miehen tavoin, vaan ovat aidon perinteisen kostyymin kannalla. Tonton kotikylän päällikön nimi on Istuva Karhu. Erityisen maukkaita jaksoja on sellaiset, joissa Tonto muistelee varhaisnuoruuttaan yleensä Istuvan Karhun kanssa tai sitten opetusmielessä nuorille heimolaisille. Näissä jaksoissa Tonto ei ole vielä käynyt maalikylissä, joten asusteeksi kelpaa pelkkä lannevaate.
Tex Willerin Tiikeri-Jack on monessa suhteessa hyvin Tonton tapainen, vaikka käyttääkin mieluummin Winchesteriä kuin Peacemakereita. Joskus ihmetytti, että Yksinäinen Ratsastaja peittää yksöishenkilöllisyytensä zorromaiseen karnevaalinaamioon, mutta aisaparinsa Tonto kulkee siinä sivussa lärvi paljaana? No, ehkäpä silloin aikoinaan kaikki intiaanit olivat kalpeanaamojen mielestä niin samannäköisiä, ettei niitä erottanut toisistaan. Tonto on lainannut isännältään loppuruudun – siinä missä Lone Ranger kiljuu viimeisessä ruudussa pois ratsastaessaan Hi-ho Silver eli Matkaan-Hopea niin Tonto poistuu vaatimattomasti takavasemmalle pahikset hoideltuaan huutamalla kirjavalle ponilleen: Lähdetään Tuliharja! Silloin tällöin muutaman sivun on saanut haltuunsa Tonton hevonen, joko nimellä Kirjava Poni tai Tuliharja. Näissä jaksoissa hevossankari johtaa viisaasti villihevoslaumaansa.
Oikeasti tontot olivat intiaaniheimo, jotka eivät olleet lainkaan sarjakuvassa olleiden lähinnä Siouxeilta ulkomuotonsa ja teepeensä lainanneiden intiaanien näköisiä ja tapaisia. Luultavasti oikean Tonto–heimon nimi oli heidän omalla kielellään täysin jotain muuta, mutta kuten usein kävi, niin alkuperäistä nimeä eivät valkonaamat pystyneet lausumaan tai halunneet edes käyttää, joten tässä tapauksessa nimi otettiin meksikolaisten käyttämästä espanjankielisestä sanasta tonto = tyhmä, typerä, tomppeli.
Tontoa eniten piirtänyt loistava piirtäjä on Alberto Giolitti. Hän on myös kuvittanut muutaman DELLin Tarzan -seikkailun. Giolittin lisäksi muutaman jakson on kuvittanut myös Tarzanista tuttu Russ Manning.
Pienoispoikana tykkäsin leikkiä intiaania ja Tonto sekä Pecos Billistä Silver–niminen intiaani olivat siitä käyttökelpoisia roolihahmoja, että kummallakin oli revolverit. Silver on lisäksi siitä rankka äijä, että se on roisto. Toisinaan kuitenkin oli kiva tyytyä sotimaan perinteisillä intiaaniaseilla ja silloin roolinimenä saattoi olla joskus Valkoinen Kotka, mutta vielä useammin Buck Jonesissa 5/1958 Buckin kanssa taistellut Yksinäinen Susi, joka myös oli aluksi lain väärällä puolella. Intiaanithan olivat jo alkuperänsä puolesta aina jonkin verran lainsuojattomia, joten Robin Hoodin lisäksi intiaanit olivat roolimallina slummikersalle oivaa raaka-ainetta, eipä tarvinnut edes ulkoista rekvisiittaa muuta kuin variksen sulka tukkaan ja itse tehdyt majat ja aseet.
Niin että tämmöstä alkukantaista soopaa tällä kertaa
toivoo suomalainen metsäläisintiaani Moog (artikkeli julkaistu alunperin Perunamaassa ja tässä artikkelin tekijöiden luvalla).