Kilroy Ilmestyi Suomessa: 1953 - 1954 32 numeroa, joka toinen maanantai lokakuusta 1953 lähtien. Kannet: Monivärikannet. Koko 240x170 eli lähinnä B5-poikittain. Sisäsivut: 8 kpl mu/va. Kustantaja: Tähti-Sarjat Alkuperä: Italia / Amok Kilroy tarina jatkui alusta loppuun 8 sivun lehdissä ja Kapteeni Tornado jatkui kansien sisäsivuilla eli kaksi sivua per lehti. Kahdeksan ensimmäistä numeroa julkaistiin kiiltävillä pahvikansilla ja numerosta 3 1954 lähtien Pulp-paperi eli lumppupaperikansilla. Lehti on erittäin hankala keräilykohde nykyään, varsinkin, jos minulla on ainoa täydellinen sarja koko Suomessa - mistäpä sen tietää. Italialaisista sarjakuvakeräilijöistä minulla ei ole minkäänlaista tietoa.
Perunamaasta tekijöiden luvalla kopsattu (ja vähän korjailtu) tarina Kilroysta: Toisen maailmansodan aikaan levisi ympäri maailmaa kummallinen hokema ja yksi maailman ensimmäisiä seinägrafitteja: Kilroy was here! Siihen piirrettiin silloin tällöin semmoinen kaljun ukon pää ja sormet kurkisteleen, Apu-lehdessä 50-luvulla tämä ukko oli suomennettu Jalluksi, ja Kilroy was here! -slogani oli suomennettu: Missä Jallu luuraa? Roy Woodin Move teki myöhemmin biisin Kilroy was here ja Outsider kirjan Kilroy Kävi Täällä!
Ehkäpä tästä on saanut suomennetun nimensä sarjakuvasankari Kilroy, ja ulkomuotonsa se on saattanut saada Mustanaamiolta.
Kilroy -sarjakuva ilmestyi alunperin Italiassa vuosina 1946 - 1951 ja se oli alkuperäiseltä nimeltään Amok. Piirtäjä on italialainen Tony Chan (oikealta nimeltään Antonio Canale 1915-1991) ja tarinoitsija on myös italialainen Phil Anderson (oikealta nimeltään Cesare Solini). Tony Chan on Amokin lisäksi piirtänyt mm. joitakin jaksoja Pecos Billiä sekä englantilaiselle Fleetway-kustantamolle Buck Jonesia, Buffalo Billiä, Agentti 13:a ja John Steeliä.
Kilroylla on jostain syystä kansikuvissa viitta, mutta lehden sisällä hän seikkailee ilman viittaa. Kilroy asuu jossain Tyynen Valtameren saarella Kaukoidässä ja on koko ajan pukeutuneena tähän kansikuvassa näkyvään asuun muuten, paitsi alussa hänellä ei ole naamiota silmillä, vaan se ilmestyy yhtä-äkkiä kesken seikkailun. Välillä roistot ilmeisesti ottavat naamion pois, mutta jossain ruudussa se ilman sen kummempia selityksiä ilmestyy taas takaisin. Kilroylla ei tosin ole mitään muuta nimeä eikä muuta henkilöllisyyttä, joten ilmeisesti tarkoituksena on vain tehdä sankarista dramaattisen näköinen.
Seikkailu alkaa: Kilroyn mielitietty, Nikita täyttää tällä kaukaisella saarella 18, kun syntymäpäivänä amerikkalaiset gangsterit ryöstävät hänet (lunnaiden toivossa!!!!) ja vievät lentokoneella San Franciscoon. Kilroy seuraa perässä ottaen mukaansa Nikitan lemmikkijaguaarin Koyn. Seikkailu jatkuu San Franciscossa lehdestä toiseen vain 8 sivua/lehti.
Lehden sisäkannessa (siis 2 lehteä) on jatkosarjana kaappariseikkailu Kapteeni Tornado. Piirsi: Claude Henri.
Lehti on lähes B5 vaakasuorassa ja aluksi kovilla pahvikansilla, myöhemmin pehmeillä Pulp-paperikansilla. Lehteä ilmestyi Suomessa 1953 6 kpl ja 1954 26 kpl. Kaikki kannet ja sarjakuvat (paitsi kapteeni Tornado kansien sisäsivuilla ) on Tony Chanin piirtämät.
Kansikuvissa Kilroylla näyttäisi olevan yksi pistooli (Luger?) kotelossa, mutta seikkailuissa hän saattaakin ampua kahdella pistoolilla. Myös fyysisen voiman käyttö on melkolailla Mustanaamiolta matkittu. Vastustajina on em. gangsterien johtaja Kroll (saksalaistyylinen) sekä joukko kiinalaisia ja turbaanipäisiä kaukoidän hemmoja. Myös kotisaarelta seurannut Nikitan kilpakosijatar Edmea on roistojen joukossa. Heikkona vertailu- ja seikkailuparina toimii hintelä lehtimies Bill Davidson.
Kilroy on siis juoneltaan ja yksityiskohdiltaan täynnä kökköjä. Sen lisäksi tarinoissa vaikuttaa vielä vuosisadan alkupuolen muukalaisviha. Vrt. Dracula (Romaniasta), Fu Manc Hu (kaukoidästä), Sherlock Holmesin vastustaja Moriarty (keskieuroopasta). Toisaalta Good Guy -propagandahuipentuma: Kapteeni Amerikka! Vaikkakin Kilroy lähtee liikkeelle kaukoidän saarelta, on selvää (?), että Kilroy on valkoinen (?), luultavasti amerikkalainen (?), tällä kaukaisella saarella on vain Mustanaamion tavoin haettu hahmolle salaperäistä taustaa.
Viimeinen Suomessa ilmestynyt lehti loppuu onnelliseen kohtaan, josta on vaikea sanoa, jatkuiko tarina alkuperäisjulkaisuissa edelleen vai ei. Sivunumeroinnista näkee, että alkuperäislehti ei ole ollut 8:n sivun erissä, vaan sivunumerointi jatkuu lehdestä toiseen ainakin alkuvaiheessa.
