Viidakko Ilmestyi Suomessa: Tammikuusta 1955 - Joulukuuhun 1965 kaksi kertaa kuussa, 84 Akimilla ja Jezabilla varustettua lehteä ja kaiken kaikkiaan 287 numeroa. Kannet: Neliväriset. Koko: liuska eli 175x80 (korkeus yksi ruutu). Sisäsivut: 32 kpl mu/va. Kustantaja: Tähti-Sarjat. Alkuperä: Italia / Akim ja Jezab. Piirtänyt: Akimia piirsi (ainakin aluksi) Augusto Pedrazza ja tekstitti Robert Renzi. Jezabia tekivät Chiomentin veljekset, joista Francenzo (Enzo) Chiomenti piirsi ja Antonio tekstitti. Jezab ilmestyi ilmeisesti kokonaan Suomessa eli kaikki alkuperäisnumerot.
Aluksi Akim seikkaili liuskalehden 16 ensimmäisellä sivulla ja Jezab lehden jälkipuoliskoilla, 16 viimeisellä sivulla. Kannet vaihtelivat - välillä Akim kansi, välillä Jezab kansi. Jezab ilmestyi 84 lehdessä numeroissa 1 1955 - 6 1958. Sen jälkeen Akim valtasi koko lehden kaikki 32 sivua.
Akim Viidakon Poika oli melko suruttomasti lainattu Tarzanista alkukohtaloita myöten. 50-luvulla kaikki kersat muistivat Akimin siitä, että hän osasi sujuvasti kaikkien eläinten, jopa muinaisten himuliskojen kieltä. Akimille löytyi heti ensivuoden lehdissä morsiameksi pussihousuinen Rita. 50-luvulla elettiin naisen vapautumisaikaa ja itsenäisiä, seikkailullisia naisia edusti näkyvimmin lentäjätytöt, Amelia Earhart etunenässä (katosi Tyynellä Valtamerellä 1937). Näillä lentäjätytöillä oli useimmiten nimenomaan miesmäiset pussihousut jalassa. Toisaalta Ritaakin mieluisampi seikkailukaveri oli gorilla Kar, joka pönötti kannen logossa Akimin rinnalla aina 1965 vuoden loppunumeroihin saakka. Kolmas, huumoria sarjaan tuova seikkailukaveri oli marakatti Zig.
Jezab Foinikialainen oli suurelta osalta lainattu suoraan Homeroksen kirjoittamista Odysseuksen Harharetkistä. Jezab lähtee Kuningas Salomonin käskystä etsimään Salomonin palatsiin rakennusaineita ja kokee merimatkoillaan käsittämättömiä seikkailuja. Viimeisissä numeroissa Jezabin uskollinen ystävä, Amud kuolee, mutta toisaalta Jezab löytää rauhan ja onnen rakastamansa naisen kanssa ja kuningas Salomon saa palatsinsa rakennettua.
Akim oli melko huonosti piirretty, mutta Jezab ihan moogiinmenevästi ja Jezab oli sarjakuvana aiheeltaan melko erikoinen ja mystisen kiehtova.
Ensimmäisen vuosikerran (1955) valkokirjaimiset Viidakot ovat kaikkein harvinaisimpia ja Jezab-kannet kaikkein upeimpia.
Vuoden 1965 joulukuussa Suomea riivasi jonkinlainen sarjakuvalama. Kustannusyhtiö Tähti-Sarjat lakkautti toimintansa ja sen myötä päättyivät mm. Tex, Villi Länsi ja Viidakko. Pecos Bill ja Robin Hood oli kaikki jo suomennettu ns. hyvältä osaltaan ja niistä tuli enää hirvittävän huonoja rääppeitä. Suurin osa muistakin hyvistä 50- ja 60-luvun alun sarjakuvista oli loppunut ja vain harvat jaksoivat pinnistää laman yli kuten Aku Ankka, Korkeajännitys, 1962 tullut Siivet ja Nakke Nakuttaja. Tosin uudenlainen supersankarisarjakuva nosti päätään ja 1961 alkaneen Teräsmiehen Pojan (eli oikeammin Teräspojan) lisäksi itse Teräsmies (alkoi 1965 omana lehtenään) sekä Maailman Vanhin Supersankari Tarzan (1964 lähtien) edustivat uutta aikakautta. Seuraavana vuonna 1966 alkoi Batman ja Mustanaamio omina lehtinään ja 1967 Ihmesarjan myötä tuli Hämmästyttävä Hämähäkki ja Ihmeneloset.
