Aina kun 1900-luvulla julkaistuissa Mustanaamio-lehdissä käsikirjoittaja eli tekstin tekijä EI OLE Lee Falk, on kyseessä eurooppalainen (yleensä kaiketi ruotsalainen) klooni-mustis. En epäile, etteikö kustantaja ole kysynyt lupaa käyttää kyseistä hahmoa, mutta tarinoiden taso ei yllä lähellekään Lee Falkin mestarillista jälkeä.
Lee Falk kuoli 13.3.1999 87 vuotiaana ja sen jälkeen (ja myös jo hänen eläessäänkin) useat muut käsikirjoittajat jatkoivat vaihtelevalla menestyksellä Lee Falkin viitoittamaa pääkallopolkua.
Muistan kuinka 1969 sain käsiini Mustanaamio numero 5:n ja arvelin, että jaahas-kohta lakkaa Mustanaamio ilmestymästä. Mutta olin jälleen kerran niin väärässä, ettei juuri pahemmin voi olla. Mustanaamio nousi syvimmästä suon silmästä ja jatkoi ilmestymistään yltäen lopulta 2000 -luvulla pitkän uransa (ehkäpä) hienoimpiin lehti-yksilöihin.
Toki sarjakuvalehtien hyvyyttä ei oikeastaan voi arvostella eikä verrata keskenään muuten kuin omassa pienessä päässään, sillä sellainen lukija, joka on ollut n 10-vuotias 1969 ahmi sen aikaiset Mustikset yhtä raivoisalla kiihkolla kuin jonain toisena aikana eläneet kymppi-vuotiaat oman aikansa mustikset.
Minulle tuo 1969 alkanut aallonpohja oli sitäkin kirvelevämpi, sillä olin 10-vuotiaana eli kesällä 1961 nähnyt ensimmäiset Fantomen -lehteni Keski-Ruotsissa Taalainmaalla Baghyttanissa. Olimme setäni kanssa käymässä pikku kylässä, jossa isäni ja hänen veljensä ja sisarensa olivat olleet talvi- ja jatkosodassa sotalapsina.
Silloin näkemäni Fantomen -lehdet olivat muistaakseni alkuperäisten amerikkalaispiirtäjien sekä Lee Falkin tekemiä.
Kun sitten Mustanaamio alkoi ilmestyä suomeksi 1966 olin todella iloinen upeasta lehdestä sillä se tuli juuri parahiksi keskelle Suomessa vallinnutta sarjakuvalamaa. Ekassa Suomi-Mustiksessa oli vieläpä loistava McCoyn piirtämä Nuori Mustanaamio, joka oli tosin jo julkaistu aiemmin Sarjakuvalehdessä, mutta kelpasi kyllä uusintanakin.
