Itä-Saksalainen (DDR) sarjakuva Kertonut ja Piirtänyt: Hannes Hegen
Nelivärikannet ja 22 sivua (joista 2 kansien sisäsivuina). Sivujen numerointi alkaa päällykannesta, joten jos kannetkin lasketaan, niin sivuja on 24.
Julkaisija: Kansankulttuuri Oy Koko: 16 cm x 23,5 cm.
Sarjakuva on alusta lähtien ollut hyvin länsimainen (taide)muoto ja rautaesiripun takana siihen suhtauduttiin erittäin epäillen. Joka paikasta etsittiin länsimaista hapatusta paksuin suurennuslasein. Kuten muussakin taiteessa haluttiin hyväksyä ainoastaan tiukan propagandistinen linja eli ei saanut esittää mitään muuta kuin yltiöpäistä ihailua sitä yhtä ja ainoaa totalitääristä aatetta kohtaan.
Suomeenkin kantautui välillä vasemmiston välityksellä omituisia vääristyneitä näkemyksiä. Esim. Roope-Sedän vastustajat eli Karhukopla nähtiin työläisten edustajina, koska heillä oli punaiset paidat ja siis Karhukopla esitti työläiset roistoina.
No tällaisella logiikalla löytää mistä tahansa mitä tahansa haluaa olla löytävinään, joten parasta kieltää koko sarjakuva ja niinhän se pääosin kiellettiinkin koko itä-blokissa.
Siksipä onkin erikoisen harvinaista ja ihmeteltävää saada käsiinsä Itä-Saksassa tehtyä ja julkaistua sarjakuvaa, joka ei uskonnollisen sokeasti teekään Walter Ulbrichtistä Neropattia tai Stalinista Teräsmiestä.
Suomi säilyi onneksi sen verran länsimaisena suuren ja mahtavan (mutta mielipiteiltään ja vapaudeltaan pienen ja heikon) itänaapurin kupeessa ja Suomessa julkaistiin erittäin runsaasti sarjakuvia jo 50- ja 60-luvuista lähtien. Suomi oli myös sen verran erikoisessa asemassa, että täällä julkaistiin myös Itä-Saksalaista sarjakuvaa, Mosaiikkia suomeksi.
Siksipä tällä hetkellä saksalaiset keräilijät koluavat myös suomalaisia vinttikomeroita löytääkseen tämän harvinaisen lehden numeroita millä kielellä hyvänsä.
Eipä kannata heittää saunan pesään, jos löytyy allaolevien näköisiä sarjakuvia...
ALBUMIT
Mosaiikki-lehdistä (6 lehteä per Albumi) kootut albumit kuuluisivat oikeastaan osastoon albumit, mutta koska ne liittyvät saumattomasti Mosaiikki-irtolehtiin ja ovat vain tavallisten lehtien yhteen niputettuja painoksia, olkoon ne nyt osastossa sarjakuvat tavallisten irto-Mosaiikkien seassa.
Viimeiset 7 kantta on 80-luvulla julkaistuista Digedagit-sarjakuva-albumeista.
Albumit olivat muuten lehtien kokoisia (16 cm x 23,5 cm), kovakantisia tai kartonkikantisia, mutta niissä oli sivuja kuuden Mosaiikin verran eli 6 x 24 = 144 sivua.
Itse asiassa ne olikin koottu kuudesta (peräkkäisestä) DDR:ssä julkaistusta lehdestä yhdeksi albumiksi.
Albumikokonaisuudet eivät ihan sujuvasti jatkuneet toisesta toiseen, vaan joku albumi puuttui välistä.
--
On todella upeeta (absolutely fabulous) että ympäri Maailman läytyy edelleen sarjakuvia arvostavia ja harrastavia ihmisiä. Niinpä sain Mosaiikki-sarjankin täyteen kansainvälisellä avulla, vaikkei itselläni kaikkia numeroita olekaan.
Ainoastaan salaperäinen näytenumero 9 puuttuu, mutta saattaa olla, ettei sellaista ole koskaan suomenkielisissä Mosaiikeissa ollutkaan?
