Pekka Lipposen Seikkailuja Ei sarjakuvaa, vaan tekstiä eli Pulppia eli Kioskikirjallisuutta
Tekijä: Outsider Sivuja: 90-100 Koko: 13 cm x 20 cm (numero 1) Muut numerot: 13 cm x 19,5 cm Kustantaja: Ajanviete Oy
Radiosta alkoi 50-luvulla kuulua Outsiderin kirjoittamia Kalle Kustaa Korkin Seikkailuja Kuunnelmina. KK-Korkissa Pekka Lipposta esittänyt Oke Tuuri (katso Pekka Lipposen Seikkailuja 15) oli niin hyvä osassaan, että sivupersoona kiilasi Kalle-Kustaan ohi suosiossa. Ehkä syynä oli myös se, että Kalle-Kustaa oli hyvin tavanomainen, moitteeton, vähän hajuton ja mauton perussankari, joita olijaon Maailma väärällään, mutta Pekalla oli kaikenlaisia vikoja ja poikkeamia perussankaruudesta ja Pekan toilailut vääntyivät helpommin huumorin puolelle.
Sitten Pekasta ja Kallesta tehtiin oikein elokuviakin ja jopa TV-sarjaa, mutta SuomiFilmi-huumori oli siihen aikaan todella kökköä ja täysin ala-arvoista, joten liikkuva kuva ei kyllä toiminut yhtään.
Outsider kirjoitti pokkareiden lisäksi myös useita kirjoja ja parissa kirjassakin seikkaili myös Pekka ja Kalle.
Pekka Lipposesta tehtiin myös Lautapeli vuonna 1958. (Katso Pekka Lipposen Seikkailuja 15).
Vuonna 1956 Outsider alias Aarne Haapakoski (18.3.1904 - 24.1.1961)(katso Pekka Lipposen Seikkailuja 42) alkoi kirjoittaa Ajanviete Oy:lle Pekka Lipposen Seikkailuja kerran kuussa ilmestyvinä vihkosina. Vuonna 1958 alettiin julkaista myös Kalle Kustaa Korkin Seikkailuja samanlaisina kioskikirjoina ja Haapakoski totesi työtaakkansa kasvavan liian vaativaksi. Hän pestasi nuoren Seppo Tuiskun (*1935) toiseksi kirjoittajaksi ja niinpä Outsider nimimerkillä kirjoittelivat molemmat herrat vähän vuorotellen, kunnes Haapakoski kuoli tammikuussa 1961 ja Outsider-nimimerkki siirtyi tyystin Seppo Tuiskun käyttöön.
Mielestäni Pekka Lipposen Seikkailut oli uraauurtava sarja, joka olisi toki pärjännyt mille tahansa ulkomaisellekin seikkailusarjalle. Ukomaiden valloituksen vaikeutena olisi ollut suomen kieli, joka on toisaalta meidän arvokkain kansallisomaisuutemme, mutta myös vaikea käännettävä ja sovellettava muihin kieliin, varsinkin teoksissa, jotka pohjautuvat näin paljon elävään kieleen kuin Pekka Lipposen Seikkailut.
Kansikuvat olivat aluksi hyvin epätasaisia eli toisinaan melko huonoja ja välillä oikeita helmiä ja kaikkea siltä väliltä. Kansikuvissa oli piirrettyjä sekä valokuvia ynnä molempien sekoitusta eli kollaasia. Vihdoin numerosta 56-80 kannet piirsi ilmeisesti sama henkilö ja tämä kausi on yhtenäistä.
Monivärikannet jatkuivat vuoden 1963 loppuun ja vuosi 1964 Pekka Lipponen ilmestyi kaksivärisillä kansilla eli mustavalkoisilla, joissa on oranssinruskeata. Näihin kansiin oli samaan aikaan ilmestyvien Jerry Cottoneiden tyyliin lainattu kuvat surutta mustavalkoisista elokuvista.
Mutta Lipposen alamäki jatkui vääjäämättä ja 1965 yritettiin vielä yhdistää Pekka Lipponen ja Kalle Kustaa Korkki samaan lehteen. Kannet olivat edelleen elokuvien mainoskuvista. Mielenkiintoinen yksityiskohta on 1965 -Lipposissa Kiljuvan Karhun Komentajan Ritarimerkki lehden vasemmassa yläkulmassa.
Lopulta numerossa 12/1965 Seppo Tuisku ilmoittaa Lippos-sarjan loppumisesta. Aika oli ajanut Pekka Lipposen ohi...
Pekka Lipposesta ja Kalle Kustaa Korkista supisuomalainen kioskikirjallisuus jatkui sujuvasti Jerry Cottoneista 70-luvulla (myös mm. Seppo Tuiskun kourissa). Lasken tässä Jerry Cottonit suomalaiseksi kirjallisuudeksi, vaikka ne aluksi olivatkin käännöskirjallisuutta, mutta suomalaisote muuttui 60-70-vaihteessa niin vahvaksi, että alkuperäisteksti jäi George Nader -kökköelokuvien tasolle kuin nalli kalliolle...
