Vanhojen Sarjakuvalehtien hintoja on jonkin verran kyselty palautteissa, joten yritän tässä vähän selventää tilannetta:
Keräilysarjakuvalehtien hintaa on vaikea määritellä mitenkään tarkasti ja/tai pysyvästi.
Keräilylehtiä voi toisaalta arvioida ikäänkuin antiikkina tai kuvataiteena, mutta myös toisaalta ikäänkuin osakkeena.
Antiikissa ja kuvataiteissa hinta on yleensä se, mitä kyseisestä tuotteesta tai siihen rinnastettavasta kappaleesta on viimeksi maksettu. Hinta on joka kerta täysin riippuvainen siitä, mitä myyjä pyytää ja mitä ostaja suostuu maksamaan. Ja vaikka joku olisikin sattunut maksamaan hirmuisen ylihinnan, ei ole lainkaan sanottu, pysyykö hinta edelleen korkealla vai ei.
Monesti kovakin hinta saattaa olla tavallaan veteen piirretty viiva, koska viimeinen ostaja on saattanut olla myös viimeinen umpihullu keräilijä, joka kyseisiä hintoja suostuu maksamaan ja ehkä ketään ei sen jälkeen enää kiinnostakaan kyseinen liuska.
Toisaalta vanhoja lehtiä voi ajatella eräänlaisina arvopapereina eli osakkeina. Harvoinpa niiden hinnat laskee vuosien vieriessä, varsinkin, jos lehdet on hyvin pidetty, ettei niiden kunto pääse rapistumaan. Mutta siinäkin tapauksessa osakkeiden arvoa saattaa jonkin verran syödä esim. uusintapainokset.
Jos olet löytänyt saunan ylisiltä vanhoja sarjakuvalehtiä ja haluat kartoittaa niiden arvoa, niin paras tapa on käydä näyttämässä niitä jossakin asiantuntevassa antikvariaatissa esim. Tampereella Makedoniassa, mutta ensin kannattaa soittamalla tai meilaamalla kysyä arviota, koska useissa (varsinkin tyystin arvottomissa) tapauksissa arvottomuus selviää pelkällä puhelinsoitolla.
Mikäli hintatietoisuus kiinnostaa oikein enemmänkin, niin tässä yhteydessä esittelen Martti Pöyhösen hintaoppaan, joka mun käytössäni oleva on jo vuodelta 2003, mutta minä luenkin opasta lähinnä vertaillakseni lehtien arvoja toisiinsa eli tutkaillakseni mikä on arvokkaampi ja mikä taas halvempi.
Näissä hintaoppaissa on huomattava se seikka, että kyseiset hinnat ovat lähinnä ohjeeksi antikvariaattereiden ulosmyyntihintoihin ja sisäänostohinta saattaa olla jopa vain puolet ulosmyyntihinnasta, koska voittoakin kaiketi pitäisi tehdä hauskan lehtiharrastuksen ohessa.
Kolmas tapa käsitellä vanhoja arvolehtiään (siis henkilökohtaisen yhteydenoton ja hinnaston pleraamisen lisäksi) on kaupata niitä internetin huutokaupassa. Silloin olisi kyllä ehkä hyvä tietää, minkäkokoisen pohjahinnan määrää huudettavaksi antamalleen lehdelle.
Jotkut ovat käsittäneet, että minä olisin jonkinlainen hullu keräilijä, joka maksaa varmaankin mitä tahansa niistä lehdistä, joita ei tässä Arkistossa ole, mutta se on sikäli väärä käsitys, että ensinnäkin olen perseaukinen kurja köyhimys ja siksi toiseksi olen jo saavuttanut jonkinlaisen Nirvanan sarjakuvakeräilyssä, joten suurin kiihko on jo mennyttä...
