Keväällä 1944 Saksan voitot alkoivat olla melko vähissä. Yksi osa-alue, jossa Saksa oli suhteellisen menestyksekäs oli Yöhävittäjätoiminta.
Liittoutuneet olivat tehneet työjaon siten, että amerikkalaisten 8.ilma-armeija pommitti päivisin nelimoottorisilla pommikoneilla lähinnä pistemaaleja kuten tehtaita ja rautateitä, mutta myös kaupunkeja. Britit pommittivat öisin lähinnä kaupunkeja. Kummatkin lensivät tässä vaiheessa Brittein saarilla sijaitsevilta lentokentiltä, ja jonkin verran myös Välimeren suunnalta.
Parhaimmillaan tai huonoimmillaan saksalaiset yöhävittäjät pudottivat n 50 nelimoottorista konetta per yö, jolloin RAF:n miehistötappiot olivat n 300 ukkoo yhden retken aikana.
Toki osa mannermaalle jääneestä henkilökunnasta pelastui laskuvarjolla joutuakseen vankileirille ja pieni osa pääsi jopa palaamaan esim vastarintaliikkeiden avulla.
Tappiot olivat kuitenkin niin valtavat, ettei lentohenkilökunnalle edes paljastettu, että ne olivat enimmäkseen yöhävittäjien aiheuttamia, vaan niiden väitettiin olevan ilmatorjunnasta johtuvia.
