Suomen sisällissodasta (1918) on kirjoitettu useita kirjoja punaisiksi värjättyjen aurinkolasien läpi sekä useita kirjoja valkoisiksi värjättyjen aurinkolasien läpi ja jopa muutama sellainenkin kirja, joka on tavoitellut jonkinlaista tasapuolista arviota ja näkemystä vaihtelevalla menestyksellä.
Mutta ennen Suomen sisällissodasta kertovia kirjoja suosittelisin lukemaan Aarne Sihvon elämäkertakirjan Kolmasti Komennettuna.
Kirja julkaistiin ihan vuoden 1918 alussa eli varsinainen sisällissota ei ollut vielä alkanut Suomessa.
Aarne Sihvo *22.11.1889 - +12.6.1963 oli 1915 ensimmäisten joukossa lähdössä salaa Venäjän Tsaarin hallitsemasta Suomen suuriruhtinaskunnasta jääkäriksi Saksaan. Vuonna 1915 riehui ensimmäinen maailmansota manner-Euroopassa ja Saksa (joka kuului ns "keskusvaltoihin") taisteli mm Englantia, Ranskaa ja Tsaarin hallitsemaa Venäjää vastaan. (Venäjä kuului ns "ympärysvaltoihin").
Jääkärit olivat (ainakin minun mielestäni) ensimmäisiä suomalaisia itsenäisyystaistelijoita, jotka jo 1915 päättivät hankkia itselleen sotilaskoulutusta tarkoituksena ajaa kaikki venäläiset (kannattivatpa nämä minkälaista ja "-väristä" politiikkaa hyvänsä) pois Suomesta ja julistaa Suomi itsenäiseksi.
Suomalaisjääkärit taistelivat saksalaisten joukossa (omana joukko-osastonaan) nykyisen Eestin rajamailla tsaarin venäläisiä vastaan.
Mielenkiintoista on sekin, että vuonna 1915 Mannerheim oli tsaarin uskollinen upseeri (jostain syystä tätäkään tietoa ei kukaan tunnu muistavan historiallisissa teoksissa).
Kirjan nimi "Kolmasti Komennettuna" tarkoittaa sitä, että Sihvo komennettiin kolme kertaa palaamaan siviiliasussa Suomeen värväämään lisää suomalaisia Saksan joukkoihin.
Kolmannella reissulla vuonna 1916 joku ilmiantaja kärytti Sihvon ja venäläis-miliisit veivät Sihvon Pietariin, Spalernajan vankilaan - siis Tsaarin eli Venäjän valkoisten ylläpitämään vankilaan. Sihvon "vankitovereina" oli venäläisiä "punaisia" eli vallankumousta puuhaavia venäläisiä. Sihvo vapautui vankilasta "punaisten" vankien seassa, kun ns "Helmikuun Vallankumous" ehti Pietariin 12.3.1917. Hän ei uskaltanut jäädä Suomeen, vaan pakeni Berliiniin ja sitten Tukholmaan odottamaan parempia aikoja. Kirja kertoo tapahtumista tähän asti. -- Kirjan ulkopuolelta: Sihvo palasi salaa Tornion kautta Suomeen lokakuussa 1917 järjestelemään suojeluskuntalaisten salaista sotilaskoulutusta.
Suomi julistettiin itsenäiseksi 6.12.1917.
Venäjän armeija alkoi hajoilla ja sotilaat karkailla vallankumousten kaaoksessa ja Leninin johtama (punainen) Venäjä solmi Saksan kanssa eräänlaisen "välirauhan" 3.3.1918 ja Saksa siirsi itäiset joukko-osastonsa Länsirintamalle. Suomalaiset jääkärit palasivat kaikki luultavasti koti-Suomeen.
Suomen sisällissodan aikana 1918 Sihvo johti Karjalan Ryhmää, joka sitten loppuvaiheessa muuttui Sihvon Ryhmäksi.
Myöhemmin hänet nimitettiin kenraaliksi ja lopulta Sotavoimien Komentajaksi. Ruotsinkieliset piirit Sihvo suututti puolustamalla suomen kieltä aktiivisesti. Mäntsälän kapinan (äärioikeistolaisen Lapuan liikkeen vallankaappaamisyritys 1932) jälkimainingeissa Sihvo joutui napit vastakkain äärioikeiston kanssa ja erosi tehtävistään. Talvi- ja jatkosodan aikana Mannerheim piti Sihvon kotirintamalla. On arveltu, että Mannerheim piti Sihvoa pahimpana kilpailijanaan eikä halunnut lisätä sitä mahdollista kunniaa, minkä Sihvo olisi saattanut saada rintamajoukkojen komentajana.
Spekulointi: Jos Sihvo olisi ollut Mikkelin päämajassa touko-kesäkuussa 1944, olisikohan hän suhtautunut vakavammin ja tiukemmin Kannakselta tulleisiin, uhkaaviin raportteihin, kuin vanheneva ylipäällikkö?
Aarne Sihvo oli todellinen Suomen itsenäisyystaistelija, joka halusi Suomen itsenäiseksi venäläisten "väristä" välittämättä.
